Viides kohtaus.
Aksel. Kurman.
Aksel (joka on lukenut kirjeen). Huomenna! Oh, sehän on kauheata!
Kurman. Mitä nyt? Huvitteleeko sinun Nimettömäsi itseään kirjoittamalla sinulle surusanomia?
Aksel. Tämähän ei enään ole kirje, vaan salaman isku.
Kurman. No eihän ylioppilaat ennen ole noin arkoja olleet. Reipastuppas nyt, äläkä seiso kuin suolapatsas.
Aksel. Kuuleppas nyt, veli Matti, sinähän reipastut nyt liijankin pian. Äläpäs nyt tee pilaa minusta; jospa tietäisit, mitä Herman minulle kirjoitti.
Kurman. Kuinkas minä sen tietäisin.
Aksel. Hän on sattumoisin saanut tietää, että filosofian professori matkustaa pois tällä viikolla eikä tule takasin ennenkuin tutkintokausi alkaa, ja jotta kohtaloni ennätettäisiin ratkaista, meni hän eilen professorin luo ja ilmoitti minut tenttiin — ja hän määräsi sen kello 11 huomenna.
Kurman. No sitten käsken minä heti valjastamaan hevoset, jotta ennätät kaupunkiin iltajunalla. Ja sitten suoritat tutkintosi huomenna ja tulet tänne taas kolmen junalla, mukanasi approbatur ja kaksi pulloa parasta samppanjaa, jotka minä sitten illalla tarjoan uhrikivellä.