"Niin, kyllä sekin."
"Olkaa hyvä ja katsokaa vuoteitten alle. Minä pelkään niin kauheasti."
"Mitä tulee minun sieltä katsoa?"
"Onhan joku voinut sinne piiloutua. Pelkään niin kauheasti, että sinne on joku kätkeynyt."
Itsessäni ihmetellen, että niin paljon turhamaisuutta, kauneutta ja viattomuutta saattoi asua yhdessä ihmisessä, otin kynttilän ja kurkistin vuoteeni alle.
"Ei siellä ole mitään", sanoin lohduttaen.
"Entäs minun vuoteeni alla?"
Heittäysin polvilleni hänen vuoteensa viereen.
"Ei sielläkään."
"Oletteko ihan varma siitä?"