"Kuuletteko! Joku siellä ulkona hissuttelee! Nyt raapitaan ovea! Voi, voi! Onko teillä revolveria?"
Minun täytyi taasen kohoutua ja kuunnella. Mitä oli tuo epäilyttävä ääni? Hotellin palvelia, joka kokoili ovien ulkopuolelle asetettuja kenkiä. Vihdoin kun olin tämän saanut selvitetyksi holhotilleni, soi hän minun nauttia parin tunnin kestävää unta.
Oli kirkas selvä päivä kun heräsin. Valkoverinen pelimannin rouva oli jo aikaa sitten noussut. Hän oli pukeutunut valkoiseen aamutakkiin, joka oli hänelle hyvin omansa, ja istui akkunan vieressä, leikkien pikku Fumpsin kanssa, siinä hiljaan hyräillen jotakin laulua. Minä makasin monta minuuttia ja katselin tuota miellyttävää näkyä, ennenkuin hän huomasi, että olin herännyt.
"No vihdoin viimeinkin!" sanoi hän; "teillä on unta, että oikein kateeksi käy. Fumps on huutanut kolme erää, mutta ette ole liikahtaneetkaan — kerran vain mumisitte jotakin. Ja nyt käy kello yhtätoista!"
"Yhtätoista! Ja kaksi minuuttia ennen kahtatoista menee juna! Miksi ette ole herättänyt minua, rouva Müller? Menkää nyt ulos vähäksi aikaa, olkaa niin hyvä — minä puen hyvin nopeaan ylleni."
Hän teki niinkuin käskin ja pukiessani kuulin hänen tanssivan edes takaisin ja hyräilevän itsekseen. Hän oli sittenkin oikein miellyttävä, tuo pikku rouva, ja seikkailu olisi voinut olla hyvinkin huvittava, jollei vain tuota pientä pelimannin alkua olisi ollut. "Kyllä on hyvin ikävää", tuumailin itsessäni, "että lapset ovat niin tavattoman nuoria, kun ne syntyvät tähän maailmaan!"
Sitten söimme oivallisen aamiaisen. Mimmi-rouva kaasi kahvikupit kukkuroilleen ja teki voileipiä, ja pikku Fumps oli entisiin tapoihinsa nähden hyvinkin sävyisä. Kummako että olimme erittäin hyvällä tuulella? Ilmakin oli ihmeen kaunis ja lämpösessä auringon paisteessa kimalteli Alsterin vesi oikein viehättävästi. Silloin tuli kyypari sisään, toisessa kädessään lasku, toisessa kirja, johon matkustavaisten tulee kirjoittaa nimensä. Kun hän oli saanut ne asetetuksi pöydälle, sanoin:
"Lähettäkää tänne palvelia, joka kantaa alas kapineemme; kymmenen minuutin kuluttua tarvitsemme ajopelit, jotka vievät meidät rautatien asemalle."
Kun kyypari oli mennyt, loin silmäni Mimmi-rouvaan ja kysyin vähän hämilläni:
"Mitä kirjoitan tähän matkustajain kirjaan?"