Kuningas rypisti otsaansa. "Kuka on uskaltanut loukata puhdasta sieluanne?"
"Poliisi, teidän majesteettinne."
"En ymmärrä."
"Muuan poliisikommissarius tuli tänään palatsiini vangitakseen sotakarkurin."
"Liiallista virka-intoa kaiketi, chère comtesse, mutta — karkuri … vakava asia."
"Käskin kommissariuksen välttää kaikkea julkisuutta ja jättää asian haltuuni; karkulainen lienee sitä paitsi yksi palvelioistani."
"Oikein tehty, chère comtesse."
"Onneton ihminen kuulunee Venäjän keisarin Aleksanterin rykmenttiin ja on siis unkarilainen", jatkoi "taivaallinen"; "mutta kun kaikki palveliani ovat unkarilaisia, miten saan niistä esiin syyllisen?"
"Vaikea asia. Kaikkiko palvelianne sotilaita?"
"Ei ainoakaan minun tietääkseni."