"En ymmärrä; selvemmin."
"Jalosukuinen herra kapteeni tulee kasarmiin juuri kun herra korpraali harjoittelee meitä, rekryytejä. 'Tuo mies ei seiso rivissä', sanoo, viittaa minuun. Mutta, teidän majesteettinne, se onkin vain nenäni, joka ulkonee rivistä. Kun herra korpraali oikoo meidät kiväärillä, näkee jalosukuinen kapteeni, että kaikki on hyvin. Riivattu nenäni vain ei tahdo pysyä rivissä."
Kuningas ja kreivitär purskahtivat taasen nauruun.
Istvan jatkaa: "Jalosukuinen herra kapteeni sanoo: 'Bassama Teremtete, leikkautan pois liiat Istvan Szarnovaryn tottelemattomasta nenästä.' Se ei leikkiä se, teidän majesteettinne. Pelästyn kauheasti, itken koko yön, juoksen ulos akkunasta, pillit pussiin ja — karkaan. Jalosukuisen herra kapteenin syy; mielii leikata pois nenäni liiat."
"Tottako tämä?"
"Totta, niin totta kuin Jumala on taivaassa, teidän majesteettinne."
"No, saa nähdä, mitä voi tehdä hyväksenne. Armoa korkealta keisari
Aleksanterilta."
"Jumala siunatkoon teidän majesteettianne ja korkeastisamaisen rakkaita lapsia!" huusi karkulainen iloissaan.
"Vastaiseksi pysyt huoneessani, Istvan", sanoi kreivitär; "onneton, jos karkaat, silloin armotta kujanjuoksuun."
"En karkaa, en, armollisin rouva kreivitär", vakuutti Istvan, "en ole kiittämätön."