Oja.
Kuulin vanhan kydön ojan
Itseksensä lausuvan:
"Usein saatan paimenpojan
Arvaamatta hautahan;
Päältä soukka — poika tuumaa:
Tuoss'ei paljon tarvita, —
Yli astuu, parras lohkee,
Poika lojuu mudassa.
Rapakauhtanassa poika
Huutomerkki moinen on:
Se on alta vaarallinen,
Jok' on päältä viaton!"
Koivumme.
Miksi koivu ikkunamme alla
Koht' on kahta mointa korkeampi
Kuin on yhtä vanha napurissa? —
Siksi että meidän asuntomme
Hyvinkin on puolta matalampi;
Puu ei kasva vallan siimeksissä.
Merellä.
Laineet loistaa välkkyellen,
Päivän säteet värjähdellen,
Tyyn' on, aulis kaikkein mieli.
Laiva kiitää lainehissa
Kuin on villa untuvissa,
Mast' ei liiku, raak' ei rysky.
Kapteenimme torvellansa
Tähtää pitkin ilman rantaa,
Siell' ei vaaraa minkäänlaista.
Kosk'ei vaaraa nähtävissä,
Kuluu aika unelmissa.
Meri muka pauhaamahan,
Pauhas satain koskein verran;
Kurimukset vainolaisna
Väjyi meidän poikasia —
Viikinkien ryöstölaiva
Kiiti sorjin kokkinensa
Kuin on köyvyt lammen joutsen.
Lumpeet lekkuu, aallot notkuu,
Laineet huuhtoo laivan kantta —
Seurais leikki kummanlainen,
Jos ei ois' se unta vainen —
Ilma yltyy raivossansa,
Laivat kohtaa toisiansa,
Torvi kutsuu: joutukaatte! —
Kiirein nousin seisoalle:
Kaikk' ol' tyyntä, rauhaisata;
Ruokaneito kellollansa
Kutsui syömään laitostansa;
Tuo se kaikui: "joutukaatte!"
— "Päivällistä, vieraat, saatte".
Vapaus.
Missä päätöksesi nyt? —
Juomaan taasen yltynyt! —
Vaiti! kuulin sielun hoivan
Neuvon oivan,
Siks' oon leikkiin yhtynyt.
Vapautta kristityn
Näytän kunnes tyyperryn,
Muoto nukkuissakin vielä
Toista, tiellä
Vapaun ett' edistyn.
Lupaukset katalat
Orjain on ne laatimat,
Ei ne sovi vapahalle,
Penkin alle
Jonk' on usein asiat.