Viini, neste jalon puun,
Huuhtoo oppineitten suun,
Minä tyydyn halvempahan
Tavarahan,
Kun vaan vapahaksi tuun.
Juominen jos synti on,
On se pieni, kunnoton,
Kulkee rivin viimeisenä
Äpäreenä,
Jälkeen murhan, rosvion.
Kun on aika Luojan luo,
Pienen ryypyn silloin juon
Ettei, selvänä jos tulis,
Luoja luulis:
Tuo on ollut orja, tuo!
Mikä neuvoksi tulisi.
Mitä tahtoo hirtehiset peikot,
Ehdottoman raittiuden veikot?
Islaminko kansahamme tuoda,
Kun ei saisi janoonsakaan juoda!
Muutamanko juopon tähden multa
Temmattaisiin koko viina kulta?
Niinkö tulis lähimäistään auttaa:
Kohtuullinen kärsis juopon kautta!
Mitä Italian veikot joisi,
Joll'ei heidän viiniä juoda soisi? —
Marjahan kun itse Luoja laati
Ihmevoiman, joka käymään saatti!
Millä Saksa huuhtois huoliansa
Kun ei juoda saisi oluttansa? —
Piimän hinta Helsingissä suotta
Nousemistaan nousis kaiken vuotta!
Lapsellista! konsa Suomen kansa
Juonut oisi yli tarvettansa?! —
Ennallansa, se se parast' oisi,
Itse kukin parastansa joisi!
Perkeleen paula.