Sitten hymyy vanhuskin,
Kirkkaat silmänsä
Kohden korkeutta tähystää:
"Voittanut oon kumminkin!" —
Lausuu ääneensä,
Ilonkyynel sitten vierähtää.
Luonnontiedettä.
Tähystelin kaiken kesää
Räystään alla pääskyn pesää,
Ootin nähdä poikain lentohon
Lehahtavan, elon taisteloon.
"Ootko nähnyt koko kesään
Emon lennähtävän pesään?" —
Kysyi ukko — "en" — mä vastaan,
Tuosta syntyi nauru vasta.
"Ensin emo tarvitaan
Munimaan ja hautomaan,
Sitten poikia, hyvä lapsi,
Odotamme joutuvaksi!"
"Susuu".
"Susuu" metsän hongikossa
Suhiseepi yhtenään,
Metsän karja karkelossa
Viihdyttävi päiviään.
Siivet huiskaa havustossa,
Tuo se kuihkii: "sususuu";
Rapse syntyy karkelosta,
Siitä korpi kajahuu.
"Sususuu" mä taasen kuulin
Vähän suruisemmin vaan,
Immen muisto, niin mä luulin,
Yhtyi honkain huminaan.
Niinpä muinen minäkin.