Hiuteet kiitää taivahasta,
Ropsii ikkunoita;
En voi laata katsomasta
Leikissänsä noita.
Lapset tuolla kiitelevi
Hiudetanssin lailla.
Toinen toistaan tapailevi,
Kaikk' on huolta vailla.
Niinpä muinen vilvakkaasti
Munkin kulki tieni,
Aika kului autuaasti,
Huolten taakk' oli pieni.
Toisin tässä nyt on laita:
Huolten kanssa vaivun,
Riemun salpaa sankka aita
— Herra — tahtoos taivun!
Piiloja.
Ilta myöhä, pöydälläni
Kynttiläinen palaa,
Poistaa huoneen kalmeutta;
Mutta nurkass' salaa
Nakertaapi pieni hiiri
Pimeässä yössä;
Se on päivin piilossansa,
Illan tullen työssä.
Sammutanpa valkeani —
Huu, voi hornan yötä! —
Nytpä kelpaa hiiren tehdä
Nurkassansa työtä.
Nurkassako? — rapinata
Kuuluu lattialla,
Hiiri juoksee vallatonna
Ympäri kaikkialla. —
Syömessäni himoin työ on
Samanlainen juuri,
Heitän Herran valkeun niin
Paheen valt' on suuri.