Himo, mikä juhlahetkin
Piilossansa jäytää,
Ahdistuksiin tullessani
Valtiaana töytää.
Huvikseni tarkastelen
Hiiren leikkitöitä —
Paheen sikiöt rinnassani
Hellin päiviä, öitä.
"Yks' on poissa."
On kirkas päivä toukokuun
Ja kesän laulut luistaa,
On lintu löynnyt laulupuun
Ja helkytellä muistaa.
Maat ja mannut säteillänsä
Kattaa päivä kulta,
Poikanenkin neideltänsä
Oottaa lemmentulta. —
Ja tyttöparvi nurmella
Aamulla istuu varhain,
He nauttii lemmen riemua
Kuin kukin taitaa parhain.
Nuorukainen, laulun luoja,
Kaukaa katsoo tuota,
Sinilasit silmää suojaa —
Tokko kyynel vuotaa?
Hän haikeasti katsastaa
Ylitse "murheen vuorten",
Kun ei voi käyttää riemua
Seurassa muitten nuorten.
Seurasta on taasen poissa
Heilimansa armas —
Missä lienee karkeloissa —
Siit on mieli karmas.
Kodin tyttö.