Armas tyttö kukkalehdon:
Tokko muistat kodin, kehdon,
Äitin laulut, halaukset,
Toivotukset, rukoukset?
Tokko riemahtelet tuosta
Ett'ei vierahissa juosta
Täydy, elää koissa vainen,
Äitin luona, onnekkainen!
Köyhä kansa.
Pimeissä piiloissansa,
Väsyneenä vaivoissaan
Asuu meidän köyhä kansa,
Tietämättä kodistaan.
Sinn' ei valo ijäisyyden
Pääse; nääntyä he saa —
Valon luojat, ihmisyyden
Laaksot kiirein nostakaa!
Haudalla.
Kas kukkaisia haudalla
Snellman'in kukoistaa: —
Ne sydämensä reunoilta
Tää kansa laittajaa,
Tää kukkain aik' on keväinen,
Yks kasvaa toisen vierehen.
Kun suuri kansan sankari
On käynyt lepohon,
Niin kansan toivo puoleksi
Jo täytettynä on,
Nyt työ on meidän huolemme,
Sä, Herra, siunaa rientomme!
Hän muuttui enkeliksi.
Sai poika lemmen naiseltaan
Ja muuttui onnekkaaksi,
Ei ois hän maata milloinkaan
Noin luullut autuaaksi.