Savon tyttö.
Voi armosta kuin innossa
Hän puoltaa maansa kunniaa!
Ken vastustaa nyt tuota vois,
Hän sydämettä, lemmett' ois.
Voi herttaista kuin kansaansa
Syömessään kantaa rakkaana!
Hän kansan oikea lapsi on,
Syömess' on liekki ponneton.
Kuin leimu yön, on silmänsä,
Kuin kannel, soipi äänensä;
Tuo äänen kaiku, silmän koi
Rakkauden tunteet ilmi loi.
Voi armasta kuin innossa
Hän puoltaa maansa kunniaa,
Mielemme valtaa sulollaan,
Kuulemme ihmetellen vaan.
Sä, tyttö, riennä aina näin,
Ei askeltakaan taakse päin! —
Sun laistas kaikki jos kansa ois,
Se ihmehiä tehdä vois!
Pohjan tyttö.
Kun näen Pohjan tyttösen,
Sen niihin vertaisin! —
Niin, kasvoissansa löytänen
Mun maani kallihin.
Taas Pohjolan ei vertaista
Suomessa missäkään,
Siis maamme seudut kauneimmat
Mä kasvoissansa nään.
Kun kuulen aaltoin loiskunaa
Rannalla aavalla,
Nään revontulta leimuvaa
Sen talvitaivaalla,