Niin muistan: rinnass' impysen
Myös lähde pulppuaa,
Ja saanko lemmen katsehen,
Se tulta leimuaa. —
Tuo revontuli suloisa
Ei laske konsanaan
Kuin salamain en, tuhoa
Inehmoill' tuottamaan.
Niin Pohjan tytön silmäkään
Ei turmaks' salamoi,
Se on vaan puhdas jalous,
Min katseet ilmi loi. —
On lainehista löydetty
Poikainen toisinaan,
Myös Pohjan tyttö pettänyt
On joskus sulhoaan.
Savon ja Pohjan tyttö.
Iloiten hän tietä astui.
Kera Savon tyttösen,
Kaukaa nähdessäin jo tuota
Muistin maansa pohjoisen.
Toinen Pohjolata kiitti,
Toinen Savon saloja,
Minä mainin arkamiellä
Kyrön maita jaloja.
"Pohjolassa", lausui impi,
"Kaunihit on kesäyöt,
Kansa virkku, raittihimpi,
Vaikk' on ankarammat työt.
Keijuvainen luonnon helma
Siellä lasta tuudittaa,
Sampo soittaa, leivo laulaa,
Uneen lapsi raukeaa.
Siellä kohoo kumpuloita,
Tuikkaa tähti otavan:
Soisin, soisin nähnehenne
Kulta maani, Pohjolan!"