Paljon muuta lausui impi
Vaan en muista sanojaan,
Oi! en muista — niit' en kuullut —
Kuulin kiurun laulavan!
Laulelonsa lentimillä
Nousin maasta vaivojen,
Kunnes huomaan neitosien
Viereltäni — kadonneen!
Nyt mä lausun kaihomielin:
"Poiss' on neiti Pohjolan,
Poiss' on raikas luonnon tyttö,
Poissa luoja unelman!"
Suntiopojan muistikirjaan.
Jos sä kirkon käytävillä
Huomaat koiran, koukkuleuvan,
Huimahuta hiiden lailla,
Ett' on jalkaa, silmää vailla!
Jos muija kirkos nukahtaa,
Ei muista syntiänsä,
Kun pappi parves kukahtaa:
"Kukkelikuu!" äänellänsä,
Sä haavin vartta oikaise
Ja muijaa otsaan lohmaise!
Riennä aika!
Riennä aika, kylvä kukkia
Elon maille, immen poimia!
Niistä kulmillensa seppeleen
Laittaa hän, niin soman, tuoksuisen.
Siskokulta.
Kuule, armas siskokulta,
Poistuisitko joskus multa,
Tuopa mulle huolta toisi,
Ettei sillä määrää oisi!