Salli, Luoja, että taasen
Syntyis toinen vertaisensa,
Niittäis Lännen kaukamailla
Seppeliä kansallensa,
Kunnes Väinö matkaltansa
Saapuu taasen laivallansa.
II.
Vuoksi kuin hyrskivä tulvivi, rintasi tunteita huokui
Milloin sa taistelut mailmojen, ihmisrintojet lauloit,
Taikka sa mainingit virtojen, vienoiset uirehet aaltoin
Kuiskasit, lehtojen leyhkyset, kiiltehet kirkasten järvein
Taikojen voimalla kuuluin leikiten mielihin loihdit;
Vieläpä veit lumolinnojen aartehisin salatuihin,
Muinahis muistoja nostaen, kaipehet rinnoissa syttäin;
Taikkapa laulusi helkkehet mieliä pilvihin vieden
Karkotti pauhinat, melskehet, kaipaun toi Jumaloihin,
Taivahisiin yleviin, kussa tuntehen rakkaun valta
Nukkunehet elon uutehen liekkiin johteli taasen.
Kuoleman portti kolkkoa välttäen sinne me saimme
Keskitse purppura kumpuin laulusi lekkuvin siivin. —
Helkä, oi, helkä sä ruhtinatar, avaa taikojen linna,
Hetkisen viihtyä suo, elämää ikävää lyhennellen! —
Vait' oot? ijäksikö sammui, taukosi laulusi lento?
Kyynelin nukkuvi lehto, min kiurunen tyhjäksi jätti —
Saa kesä laulajat muut, vaan kiurunen ei tule sentään!
Vasta, kun taivahat luo sekä maat ihaloiset ja uudet
Herra, niin Pohjolan laulaja alkavi, ei väsy konsaan.
Aamusta iltaan.
Kas ruskoa, kuin kultaisna
Se idäss' tuolla heilamoi,
Jo nousi armas aamunkoi —
Oi neitonen, sä nouse pois,
Tuo rusko muuten poistua vois,
Se suudelkoon sun liekki syöntäsi
Ja lentäin taivoon vieköön mielesi!
Nyt aurinko on noussut jo,
Se valtaa ilman äärineen,
Luo meille päivän kultaisen,
Oi neitonen sä nousit pois! —
Jos kukka aina loistaa vois,
Ei loppuis ruusutanssi konsanaan,
Se yhtyis Luojan tuulten huminaan.
Voi katkeraa! Taas orpo maa!
On aurinkoinen maillaan jo,
Yön tuules huojuu hongisto —
Sun, neito, yösi lyhvä vaan,
Sill' Luojan luokse loistamaan
Sun täytyy kiirein täältä yllättää,
Vaan ystäväsi kaihomahan jää.
Vaan päiväs nyt on yltänyt,
Ja nuoruus kylvää kukkiaan
Niin armahasti loistamaan,
Ja aate siivin rohkein
Nyt lentää taivaan Eedeniin:
Oi, saavu kiirein aika siunattu,
Ja voiton seppel laske kaivattu!
Impyselle.
Silmäs luo Sä kuutamolla
Kohden pilviä,
Etsi sieltä kirkkahinta
Onnen tähteä!