Mä kiviröyhyn kannan rinnan päälle
Ja suuremman kuin kenkään luulisi —
He muuten voisit tulla esiin jällen,
Jos joku heistä torven kuulisi.
Vaan täytyy heidän alla moisen vallin
Niin kauvan levähdellä unheessa,
Kuin mailman perustus on mullin mallin
Ja Valhallasta loppuu hunaja.
Kun tuomiopäivän torvi sitten pauhaa
Ja kirpoavat haudan kahlehet,
Ja autuaille huudetahan rauhaa,
Niin sortajat on sikein nukkuneet.
Kun sitten heräjävät aikojansa
Ja mesiäisten pesää etsivät,
Niin huomaavat että heidän nukkuissansa
Tiehensä mehiläiset lensivät.
Ja rapistunehessa kuolon maassa
Aaveina tekojaan he katuvat —
Vaan rauhan lapset maassa paremmassa
Vapaasti Suomen kieltä haastavat. —
Se muuten oisi niinkin voinut olla,
Ett' oisit suomalaiset synneistään
Saaneet vaan ruotsalaisen "protokollan,"
Jot' ei ois' ymmärtäneet ensinkään;
Niin kielen kääntäjätä etsiessä
Ois' sijat parhaat kaikki täyttyneet,
Me, huonon suomennoksen ohjatessa,
Viel' lopultakin harhaan kääntyneet!
Soiton voima.
Ja soitolla voima on loppumatoin —
Kun Hurjien kantelo pauhaa,
Niin maassa ja taivaassa tyyneys on,
Saa tuonikin seuraneen rauhaa,
Ja helvetin ukset on ammollahan,
Käy perkele soittoa kuulemahan.
Niin kantelo Hurjien hankita voi
Ilon hetkeksi vaivojen maassa;
Kirotuilleki nautinnon hetkeksi soi
Laulu moinen, mi autuahassa
Öin päivin on voimana, riemunakin,
Siis soit' että kuuluu se helvettiin!