"Hyvä isä, miksi parjausta,
Miksi syyttää muita rikoksesta,
Joka raskaimmasti meitä painaa?
Jos on kunnassamme ahneutta,
Opin siihen ovat meiltä saaneet."
Lausui noin ja sitten poistui taasen. —
"Voi kuin lapsellinen Jenny rukka!
Mekö ahnehia? hitto vieköön!
Oma lapsi soimaa vasten silmää. —
Kuule vaimo, neljää tynnyriä
Väkemmän on tulo tämän vuoden,
Siihen johti säännöllinen renki,
Kuuluu käyttänehen ryykipuuta —
Ryykipuuta papin saatavissa!
— Päivän tili tekemättä vielä —
Kohta, toivon, saamme lehmää kaksi:
Heikkona on Tuuran vanha muori,
Kohta kuolee. — Viidan ukkovaari
Käynee juoksujalan samaa tietä. —
Kaunis tapa: vanhuksien lehmä
Talutetaan sielun paimenelle.
Kenties muuten vainaan perikunta
Siitä sulan suotta kinastaisi,
Ahneulla sielut turmeleisi."
Tytön ääni kuului seinän takaa:
"Isä toivoo että kaikki kansa
Kuolis, saisi useamman lehmän —
Kuka silloin pappilaan ne toisi? —
Ootte vanha, koht' on oma vuoro,
Silloin vielä saamme yhden lehmän!"
— Noin se keskusteli kahden kesken,
Jumaliset, hurskaat paimenpuolet.
Minä kuulin kaiken kyökin kautta,
Mietin: jahka tulen suuremmaksi,
Kuulemani maailmalle soitan,
Täss' on heikon heikko soitelmani.
XVI.
Sydänyön on taasen hetki —
Oi kuin onkin synkkä yö!
Taasen voimat viimeisetkin
Vaatii multa päivätyö.
Kaikkialla nukkuneita,
Taikka torkkuvia vaan;
Henget saattakohot heitä
Rauhaisesti nukkumaan!
Kestä vielä tunti, kaksi,
Valmihiksi työni saan —
Eihän uni asukkaaksi
Luotu, vierahaksi vaan.
Huomiseksi lapsosille
Täss' on leipä saatava;
Suurusta kun sais jo niille,
Helpp' ois yönkin valvoa.
Vielä tunti; — karvastaapi
Öljyn katku silmiä —
Onnekas ken päivin saapi
Työnsä, yönsä levähtää!
Eikö mitä, päivin työni
Näin ei tyyntä, rauhaisaa
Oisikaan, ei maaten yöni
Runolliset ollenkaan.
Työ on tehty, kiitos Herran —
Mutta tuskin vielä meen
Levolle, kun valpas kerran —
Ainaan työtä huomiseen.