"Niinhän on usean ihmisen laita", sanoi Nick hymähtäen. "Toivokaamme siis, ettei meitä kerran liian ankarasti tuomittaisi."
"Olkaamme oikeudenmukaisia", sanoi Daisy. "Kaikki eivät ole syntyneet niin raudanlujiksi. Tiedän teistä tuntuvan katkeralta sen, ettette pidä häntä kyllin hyvänä Murielille. Mutta pitäisittekö te ketään tarpeeksi hyvänä? Älkää luulko, että se tapahtui minun suostumuksellani, sillä minä en siitä tosiaan iloinnut. Mutta minä… minun ajatukseni olivat siihen aikaan aivan toisaalla. Minä en sitä lainkaan huomannut."
Nick'in kasvojen ilme lauhtui.
"Annattehan minulle anteeksi", jatkoi Daisy. "Minustakin tuntuu tuo asia niin ikävältä teidän tähtenne, sillä minä kyllä tiedän, miten se teihin koskee."
Nick puristi lujasti Daisyn kättä ja sanoi tuijottaen eteensä:
"Muistakaa, mrs Musgrave, että minulla on aivan yliluonnollinen huomiokyky. Minä näen toisinaan kortin nureankin puolen."
Daisy veti äkkiä pois kätensä ja katsahti levottomana Nick'iin, mutta ei kysynyt, mitä tämä tarkotti.
"Kertokaa minulle hiukan Willista", sanoi hän, "Ajattelin tänään kirjottaa hänelle."
Ja niin alkoi Nick kuvata Willin elämää. Hän kertoi, kuinka Daisyn puoliso ahersi kuin orja päivät ja yöt sen naisen hyväksi, jota rakasti.