"Miten olisitte te menetelleet, ellei minulla olisi jo ennen ollut sitä tautia?"
"Olisin heti lähettänyt teidät pois täältä", vastasi Nick epäröimättä.
Juuri tuota vastausta oli Muriel odottanut.
"Ja miksi niin?"
Nick katsoi häneen.
"Sen kysymyksen olette tehneet minulle kerran ennenkin", sanoi hän. "Ja säälistä teidän arkoja tunteitanne kohtaan en silloin vastannut. Tahdotteko tosiaan tällä kertaa kuulla syyn, vai täytyykö minun yhä hienotunteisuudesta vaieta?"
Nick'in äänessä oli taasen tuo entinen ilvehtivä sävy, mutta se ei nyt vaikuttanut Murieliin samalla tavoin kuin ennen. Hän ei siitä närkästynyt, eikä se juuri häntä pelottanutkaan. Hän vastasi vain aivan tyynesti:
"Tahdon, että olette järkevä. Onhan järjetöntä tarpeettomasti antautua vaaralle alttiiksi. Eikä se ole oikein."
"Se on minun asiani."
Se oli kyllä eittämätöntä, mutta Muriel tahtoi päästä tarkotuksensa perille.