"En", sanoi hän, "en ole sitä unohtanut."
"Siispä kysyn sinulta taasen, mitä aiot tehdä?"
Grangen muoto muuttui. Veri kohosi hänen kasvoihinsa, mutta hän ponnisti kaiken voimansa pysyäkseen tyynenä.
"En ole koskaan ennenkään pettänyt naiselle antamaani lupausta, enkä aio sitä nytkään tehdä."
"Tarkotatko totta?" kysyi Nick luoden häneen syrjäsilmäyksen.
"Kyllä, sen teen. Ja tahdon myös sanoa sinulle, etten aio sietää kenenkään penkovan tätä asiaa."
"Ihminen!" huudahti Nick hypähtäen ylös tuoliltaan. "Luuletko voivasi pelottaa minua? Kuuntele nyt mitä sanon ja paina mieleesi, etten minä rahtuakaan välitä siitä, miten suvaitset käsittää sanani. Ja minulle on aivan samantekevää, miten sinä olet itsellesi kaunistellut ja kieräillyt tätä asiaa. Ainoa, joka on minulle jonkin arvoista, on se, että Muriel Roscoe estyy antautumasta onnettomaan avioliittoon. Ja minä aion sen estää. Sanoin sinulle jo kesällä, että hänen onnensa on asetettava etusijalle, ja niin on myös käyvä. Epäilin sinua jo silloin. Nyt on minulla todisteita. Ja minä vannon pyhästi, että ennen kuolet kuin tulet hänen miehekseen."
Hän pysähtyi hetkeksi kuin hillitäkseen liiallista kiivauttaan.
Ennenkuin Grange ennätti sanoa mitään, jatkoi Nick tyynemmällä, mutta varmalla äänellä:
"Jos olisitte rakastaneet toisianne, olisi asian laita toinen, mutta sitä ette ole koskaan tehneet, sen tiedän. Minua ei ole huvittanut ottaa selvää siitä, miksi sinä kosit häntä. Mutta syyn, miksi hän otti sinut, olen koko tämän ajan tiennyt. Tiesitkö sinä sen?"