XXXXIII.
Haaksirikko seurauksineen.
"Luulen kuulleeni yöllä hätäammuntaa", sanoi mrs Ratcliffe seuraavana päivänä aamiaispöydässä.
"Se ei minua lainkaan kummastuttaisi", sanoi tohtori Jim. "Viimeöisessä myrskyssä tapahtui varmaankin jollekin onnettomuus. Nyt näyttää ilma jo tyyntyvän. Tuletteko ulos?" kysyi hän kääntyen Murieliin. "Lähden hetkisen perästä sairaskäynnilleni."
Muriel suostui mielihyvin. Hän oli mielellään tohtori Jimmin seurassa ja jo parin päivän perästä hän aikoi matkustaa mrs Langdalen luo. Sen hän oli päättänyt tehdä saatuaan Daisyn kirjeen ja ymmärrettyään, että Daisy syystä tai toisesta oli kyllästynyt hänen seuraansa.
Tohtori Jimmin kanssa hän ei enää puhunut suruistaan ja huolistaan. Hän oli vain kertonut kihlauksensa purkautuneen.
Istuessaan tohtorin vastaanottohuoneessa autoa odotellen hän kuuli äkkiä kavion kapsetta ja katsahtaessaan ulos akkunasta huomasi ratsastajan ajavan täyttä laukkaa taloa kohti. Ratsastaja hyppäsi kiireesti alas ratsultaan ja soitti kiivaasti ovikelloa. Tohtori Jim meni avaamaan ja Muriel kuuli Nick'in äänen:
"Olipa onni, ettet vielä ehtinyt lähteä. Joudu nyt kanssani. Grange hukkui aamulla ja… ja luulen, että tämä vie Daisyltä hengen. Tule Jumalan nimessä pian."
Muriel seisoi jäykkänä kuin olisi saanut halvauksen.
"Tule sisälle", kuuli hän tohtorin sanovan. "Sinun täytyy juoda jotakin. Olen aivan heti valmis lähtemään."