Hänen ei kuitenkaan olisi ollut syytä tuntea itseään noin noloksi, sillä kaikki kuistilla olijat, Bobby Fraseria lukuunottamatta, tuijottivat vain Nick'iin, kuin olisivat he nähneet edessään jonkin kuolleista ylösnousseen.
Nick oli siitä huolimatta aivan tyyni. Hän pysähtyi aamiaispöydän eteen, kumarsi syvään lady Bassetille ja kääntyi sitten sir Reginaldin puoleen.
"Kaksivuotisen vakavan harkinnan jälkeen", selitti hän, "olemme nyt päättäneet tehdä välimme selväksi menemällä naimisiin ja toivomme, että te, sir Reginald annatte meille siunauksenne."
"Sepä oli tosiaan yllätys", änkytti sir Reginald.
"Niin, sen kyllä ymmärrän", sanoi Nick. "Yllätys se on minullekin. Mutta vaikkakin olen täysin selvillä omasta mitättömyydestäni, koetan parastani ansaitakseni tämän osakseni tulevan kunnian. Ja toivon, että saamme luottaa teidän suostumukseenne ja apuunne."
Taasen kumarsi hän lady Bassetille, katseessaan hieman ivallinen ilme.
Lady Basset ojensi hänelle kätensä, poskillaan tavallista heleämpi puna.
"Tämä oli tosiaan aivan odottamatonta, kapteeni Ratcliffe", sanoi hän. "Mitä teille kuuluu? Ymmärtänette hämmästyksemme. Vasta muutama päivä sitten kertoi joku, että te olitte mennyt buddalaisluostariin."
"Se samainen henkilö puhui siis sulaa valhetta, parahin lady", sanoi Nick. "Toivon, ettei tuo sanoma teitä kovin huolestuttanut. Ja vakuutan, etten milloinkaan ottaisi niin tärkeää askelta ensin ilmottamatta siitä teille. Harras toivoni on, että tuleva avioliittoni aiheuttaisi teille vähemmän mielipahaa."
Lady Basset hymyili teeskennellysti.