Nyt kuului joku kolmas henkilö sanovan:
"Nick-parka! Säälin häntä joka tapauksessa. En voi kuvitella häntä naineena miehenä. Hän on aina viettänyt iloista elämää. Mrs Gybbon-Smith sanoi, että hänenkin mielestään oli vahinko, kun Nick täten tärvelee koko tulevaisuutensa tällä naimiskaupalla. Naineet upseerit eivät tähän aikaan milloinkaan pääse kohoamaan virassaan. Ja hänen tulevaisuuttaan pidettiin niin lupaavana!"
"Niin, voin vain sanoa että iloitsen enemmän siitä, mitä on tapahtunut", vastasi lady Basset kiitollisella äänellä. "Tyttö ei ole puhunut tuosta kauheasta ajasta, mutta luulen hänen oleskelleen vuorilla kokonaista kolme päivää kapteeni Ratcliffen seurassa. Jo vähemmälläkin olisi nuoren tytön maine piloilla. Minua on kovin säälittänyt pieni Muriel-raukka."
"Parempiin käsiin hän ei olisi voinut joutua, kuin teidän", vakuutti miehen ääni. "Mutta nyt luulen, että meidän täytyy jo lähteä. Me menemme Boltoniin päivällisille ja illalla Parkerille. Toivon, että siellä tapaamme toisemme."
Monien kohteliaisuuksien jälkeen lähtivät vieraat puutarhasta lady Bassetin saattamina. Tuli jälleen hiljaista.
Mutta puutarhan syrjäisemmässä osassa makasi liikkumaton olento pitkällään maassa. Se oli siinä kauan, kauan.
XV.
Eräs kirje.
Nick kirjotti kolme kirjettä ja tunsi jo kyllästyneensä. Hän tuumi sittenkin mennä käymään Musgravelle. Samassa tuli kirje Williltä:
"Rakas vanha toveri!