Oskar. Olen käskenyt sinun poistua huoneesta.
Loviisa. Olen ymmärtänyt, hyvä herra…ja minä menen…
Oskar. No?
Loviisa. Otan vain pölyhuiskan mukaani. (Menee keskiovesta. Oskar juoksee vasemmalla olevalle ovelle ja panee sen lukkoon. Loviisa avaa ovea hieman.) Hän pani oven lukkoon! (Oskar astuu kohti keskiovea, jolta Loviisa nopeasti poistuu. Oskar lukitsee oven.)
VIIDES KOHTAUS.
Oskar (yksin). Oi, mikä tuska ja vaiva, ennenkuin pääsee irti kaikista! Kirotut nuuskijat! Jos nyt sattumalta on jotakin salattavaa, niin ei niillä ole muuta tekemistä kuin koettaa ottaa selvä siitä… tällä kertaa erittäinkin! (Oikeanpuoliselle ovelle koputetaan.) No, jopa oli aikakin! Hetkistä myöhemmin meidät olisi yllätetty. (Avaa oven varovaisesti.)
VIIDES KOHTAUS
Oskar. Gideon.
Oskar (syleillen Gideonia). Rakas setä!
Gideon. Rakkahin veljenpoikani!… Sinähän täällä vain olet? — Niin paljon varovaisuutta, niin salaperäinen vastaanotto! Toivon oikeastaan pientä virkistävää seikkailua.