»Kunnian ja lemmen vuoksi
kaikki antaa uskallan!»
Maria (noutaa sillä välin pienen kirstun, laskee sen pöydälle, avaa sen ja ottaa siitä sinetöidyn paketin).
Oskar (hiljaa Gideonille). Sininen ja punainen…
Gideon (samoin). Ole toki levollinen.
Maria (Gideonille, näyttäen hänelle pakettia). Tunnetteko tämän, rakas setä?
Gideon (ollen hämmästyvinään). Minäkö en tuntisi? (Tarkastellen Oskaria moittivaisesti.) Kuinka, veljenpoikani… Sinä, joka lupasit minulle säilyttää tämän kalliin muiston koskemattomana…?
Oskar (vaimolleen). Kuulithan… se on sedän… anna se takaisin.
Maria. Hetkinen vielä!… Olen hyvin epäluuloinen… (Gideonille.) Sanokaahan minulle, setä, mitä tämä salaperäinen paketti sisältää!
Gideon. Mutta rakkahin Maria…
Maria. Te epäröitte?