Gideon. Se ei kuulu sinuun… se on minun asiani. Ja jos sinä kieltäydyt niiden palvelusten jälkeen, joita olen sinulle tehnyt…
Maria. Palvelusten? Minkälaisten palvelusten?
Oskar (Marialle). Ei minkäänlaisten. (Gideonille.) Tahdoin vain teidän takianne saada sanotuksi… tehdä teille ymmärrettäväksi… (Vetää Gideonin syrjään.)… että se oli hän.
Gideon (kärsimättömästi). Mikä se?
Oskar (hiljaa). Hyväinen aika! Hän joka oli siellä puistossa — jonka se sininen ja punainen ruusuke on!
Gideon (hämmästyneenä). Esterkö?! Voi, voi!
Maria. Mitä te siellä puhutte? Olette niin omituisen näköisiäkin!
Gideon. Ei laisinkaan. Ei laisinkaan! Mutta… miehenne, joka tietysti erehtyy… väittää, että… tai pikemminkin antaa minun ymmärtää, että…
Oskar (tahtoo saattaa hänet vaikenemaan). Hyvä setä!
Gideon. Että mainittua nuorta naista saattaa syyttää eräästä ajattelemattomuudesta… jonkinlaisesta kevytmieli…