(Pois.)
KOLMAS KOHTAUS.
Maria. Oskar.
Oskar (puhuu ovesta). En ymmärrä, miksi niin pitää olla! Ja miksi Loviisa ei tule, kun minä huudan häntä? Hän on lähtenyt luvattani tiehensä!
Maria (itsekseen). Mikä päättäväisyys soinnahtaakaan äänestä. Tiainen on oikeassa! Hän ei enää pelkää, hän on saanut takaisin lujuutensa ja voimansa.
Oskar (tyytyväisenä). Olen kuin uudestisyntynyt! Minä hengitän taas! Olenpa niiden kaikkien antanut kuulla kunniansa… ja sitä en ole tehnyt pitkiin aikoihini (Huomaa Marian.) Ah, Maria sinä täällä!
Maria. Niin, tahtoisin puhua sinulle eräästä asiasta.
Oskar. Ahaa, varmasti taas otat puheeksi auton ja maatilan!
Maria. En… niistähän on jo päästy yksimielisyyteen.
Oskar (itsekseen). Aivan vasten minun tahtoani. Jospa sen saisi vielä peruutetuksi. (Istuutuu; ääneen.) Mitä toivot, aarteeni? Sano vain heti, sillä odotan setää. Hän tuo avioliittoasiakirjat, joista puuttuu vain minun allekirjoitukseni.