Oskar. Minä samoin.
Maria. Kello kymmeneltä.
Oskar. Oh, mahdotonta! Maria, sinä teet minusta pilkkaa!
Maria. Siitä on nyt kokonaista puoli vuotta!
Oskar (heittäytyy hänen kaulaansa). Olen maailman onnellisin ihminen! Mutta Loviisa?…
Maria. Olin minä!
Oskar (laskeutuu hänen jalkoihinsa ja huudahtaa). Ah! Vaadi, käske! Tästä alkaen tottelen ja seuraan sinua umpimähkään. Yksin sinua!
Maria. Toivoin sitä… en muuta.
(Tiainen ja Gideon tulevat, Tiainen vasemmasta, Gideon keskiovesta.)