Maria. Ettei sinun eikä hänen enää tarvitse ajatella sitä.
Oskar. Vaimoni ja minä pidämme vaatimusta kohtuuttomana.
Loviisa (hämmästyen). Silloin… jos niin on… (Käsittäen, hiljaa Oskarille.) Silloin sanon kaikki.
Oskar (ääneen). Antaa kuulua.
Loviisa (hiljaa Marialle). Rouva, minä ilmaisen kaikki.
Maria. Kyllä minun puolestani!
Loviisa (mennen Gideonin luo). Kuinka, herra?…
Gideon. No, jaa… sano vain kaikki… mikään ei estä sinua…
Loviisa (hämmästyneenä). Todella! Näyttää siltä, että minä tässä oikeastaan tiedän kaikkein- vähimmin.
Oskar (Gideonille). Ja minä luulin pettäneeni vaimoani.