(Menee Emelineen vasemmasta ovesta ja Pekko taka-ovesta.)
Yksitoistakymmenes kohtaus.
Ahola.
Ahola (yksinänsä). Hei! oikeenhan tämä käypi oivallisesti! Isän kanssa riidassa, tytön kanssa riidassa; sepä sutkaus minulta hyvin onnistui! Vaan asia on sitä enemmän arveluttava, kun tässä ei nyt synny leikitellä, Emeli on kaunis ja minä en luovu vähällä. Sen kyllä tiedän, että yksi ainokainen sana voisi puhdistaa minut hänen silmissä; vaan ennenkuin tämä sana virketään, täytyy tietämäni rakastaako hän minua vaiko Kaarlon muistoa vaan.
Kaksitoistakymmenes kohtaus.
Ahola. Kaarlo.
Kaarlo (puhuen kulissien takaisille). Kiitoksia paljon neuvostanne, minä mielellänikin istun vähän lepäämään, sillä nuo hollimiehen vankkurit tuiki runtelevat ruumista, varsinkin kun eineettä lähdet matkahan.
Ahola. Sepä nuorimies on erinomainen käytökseltään.
Kaarlo. Morli-herraa ei näy olevan tässä.
Ahola. Ei, herraseni!