Ahola. Minä kun otin häneltä nimen, niin palkkioksi annoin omani hänelle.
Kaarlo. Minun tulee teille väli-hinta maksaa, sillä te häviäisitte tässä vaihto-kaupassa.
Emeli. En vieläkään voi olla hämmästymättä. (Kaarlolle) Mitä, serkku-kultaseni sinuako minä niin kauhistuin? ja te, herraseni, jota en konsaa ole nähnytkään…
Ahola. Luulittepa minua jo ennen muinaan rakastaneenkin.
Emeli. Siinä petyin; minä olen pitänyt vasta-tulevata aikaa jo mennehenä.
Loppu.