— Tässä on serkkuni Hilma Räsänen. Hän on tullut Turusta ja hakee paikkaa. Hän on hurjan ahkera siivoomaan, esitteli Simo.
Neiti vei molemmat omistajan luokse sisähuoneeseen.
Lihava rouva kyseli Eskolta yhtä ja toista, luki todistuksen ja sanoi vähän mietittyään.
— Te näytätte hyvin nuorelta. Tokko jaksatte tehdä työtä?
— Minä olen eri väkevä. Koettakaa vain käsilihaksia. Minä vedän yhtämittaa kymmenen käsivoimaa. Enkä minä ole nuori. 35 vuotta täyttänyt, kerskasi Esko rohkeasti.
— Hän on kiltti ja hurjan rehellinen, pitäkää häntä vain kovassa työssä. Mutta vähän ahnaan puoleinen hän on, sekoitti Simo Eskon puheen. Sillä hän huomasi epäilevän katseen rouvan silmissä.
Esko oli ryntäämäisillään Simon kimppuun, mutta hillitsi itsensä ja sanoi:
— Nykyajan lapset eivät kunnioita vanhempia ihmisiä. Minua on kasvatettu kohteliaaksi ja hienotunteiseksi.
— Koska teillä on näin hyvä todistus, otan teidät palvelukseen. Nyt on niin vaikea saada kunnollista palvelijaa. Kuinka suuren palkan tahdotte?
Eskolla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä voisi vaatia. Mutta hän päätti koettaa jotakin summaa ja sanoi: