— Siis tavallisia neniä, joitten mukaan ei saa tunnusmerkkiä.
Saisikohan täällä kengänharjaajan paikkaa?
— Kuka sitten kiilloittaa herrojen omat kengät? ilvehti poika juosten pois, sillä samassa tulikin pitkä musta herra ovesta.
Pojat olivat huudahtamaisillaan, sillä tulija oli toinen ulkomaalaisista, joita he hakivat.
Simo oli vikkelämpi pojista, niin että hän ehti hissiin ennenkuin poika sulki oven. Esko jäi suu auki ulkopuolelle.
Ylimmäisessä kerroksessa molemmat lähtivät hissistä ja "kupera" soitti
Sentrin ovikelloa.
Simo seurasi rohkeasti sisään ja näki, kuinka musta herra meni käytävän toisessa päässä olevasta ovesta sisään.
— Mitä olisi asiaa? kysyi neiti, joka istui eteisessä.
— Asuuko täällä rouva Anderson? kysyi Simo umpimähkään.
— Kyllä. Hänellä on huone kerrosta alempana. Minä näytän. Simoa harmitti huono onnensa ja hän jatkoi:
— Kiitoksia vain, minä kysyn kyllä itse. Saisinko ensin tietää, onko täällä paikkaa vapaana?