Pojat kävelivät kotiinpäin ja Simo kertoi käynnistään Sentrissä.
— Mitä sinä kysyit Andersonia, niitä on jokapaikassa. Olisit hakenut Velosipedoffia tai Hapankaalisonia, niitä on harvemmassa. Mutta mitä nyt on tehtävä?
— Pyydetään Agdaa ottamaan siivoojan paikka siellä. Me kyetään kyllä hoitamaan vesimyymälää sillä aikaa, sanoi Simo.
— Kun juo mehuja ja limonaatia pitkin päivää, niin tulee outo elämä.
Sitäpaitsi ei Agdasta ole salapoliisiksi. Hän pelästyy kaikesta ja
kirkuu ja pelailee vierasten kanssa. Minä muistan, minkälainen hän oli
Virtasella.
— Vahditaan sitten kadulla ja seurataan Kuperan jälkiä. Missähän sen explementti lienee?
— Kunpa meillä olisi nainen apuna. Ehkä Helle tai Deili rupeisi vähäksi aikaa siivoojattareksi? Mutta he eivät osaa salapoliisien menettelytapoja niinkuin me.
— Helkkari sentään. Nyt minä hoksasin keinon. Sinä, Esko, pukeudut siivoojattareksi ja haet paikan. Osaat kai sinä lakaista lattioita ja pöyhentää vuoteita?
— Mutta sopisithan sinäkin naiseksi.
— Se neiti tuntee minut ja sitäpaitsi minä olen liian lyhyt. Sinä olet kaitaluinen ja sopivan pitkä. Deililtä saat varmasti vaatteet. Mennään kysymään, innostui Simo.
— Naisena oleminen on niin noloa.