— Mitä?
— Tarkoitan vain, että Naimi-täti on hyvin säädyllinen. Mutta kyllä minun ahkeruuteni on ollut sopusoinnussa ulkomuotoni kanssa, sillä laiska minä olen ollut aina. Ellei minulla olisi taipumusta matematiikkaan, en olisi päässyt näinkään pitkälle. Mutta saksa! Onpa ihme, jos suoriudun saksasta kunnialla.
— Niin, saksassa ei auta lahjakkuus, huokasi Sarri.
— Minun täytyy tulla ylioppilaaksi tänä keväänä. Olen jo vanha, ja isä on luvannut, että pääsen ensi vuonna ulkomaille ja sitten saan itsenäisen paikan isän tehtaassa. Se on toista kuin tämä ihmisarvoa alentava kouluorjuus.
— Mutta sinähän olet aina iloinen.
— Niin on härkäkin, niin kauan kuin veistä hiotaan.
— Mitä sinä teet, jos saat reput?
— Te olette liian nuoria kuulemaan sitä, sanoi Ossi synkän näköisenä.
Pojat istuivat vaiti, kaamean tunnelman vallassa. Sarri ajatteli, että veri hyytyy ruumiissa. Sitten Seppo kysyi:
— Etkö voisi lukea nyt kamalasti?