— En mää vaan — — — alkoi Jere.
— Tai onko hän? nainen naputti otsaansa.
Pojat purskahtivat nauramaan.
— Jere on hurjan viisas, mutta hän on meidän tallimiehemme ja on tottunut puhumaan enemmän hevosille ja eläinlääkärille, muttei ihmistohtorille. Sentähden me tultiin mukaan.
— Vai niin, no istukaa tuohon tuoliin, pankaa jalat alustalle, nojatkaa päätä tähän laitokseen ja avatkaa suu, sanoi nainen.
Jere oli totellut nöyrästi, mutta suutaan hän ei avannut muuta kuin sanoakseen:
— Missäs se tohtoori itte on? En mää hänen piikaans tyyry.
— Minä olen lääkäri, avatkaa vaan suunne, sanoi nainen.
— Hah? sanoi Jere.
— Minä olen lääkäri. Ettekö tiedä, että nykyään on paljon naislääkäreitä.