— Tässä on hammas, sanoi lääkäri näyttäen sitä pihtien välissä, — ja huono olikin, ei sitä kannata surra.
— Minä en ole nähnyt Jereä noin mölhän näköisenä ennen, sanoi Sarri.
— Siin ol fusku, sanoi Jere, kun toipui hämmästyksestään.
— Eikö tämä ole pakottanut kauankin? kysyi lääkäri nauraen. — Nyt voitte nukkua yöt rauhassa.
— On siit ollu suur risti ja vaeva. Kiitoksii vaan. Etteks tee nyt reerais sit koipee? Jere alkoi uskoa, että nyt tulee apu joka asiaan.
— Minä olen hammaslääkäri enkä mitään muuta.
— Tällä pojalla on reikä hampaassa. Sitä me tulimmekin paikkauttamaan, sanoi Sarri ja työnsi Sepon eteenpäin.
— Eipäs tultukaan, vastusti Seppo, joka ei ollut uskaltanut mennä hammaslääkäriin, vaikka kaikki kehoittivat.
— Minä päätin sen heti, kun huomasin, missä olimme, sanoi Sarri.
— No istuhan sitten tähän tuoliin, käski lääkäri, eikä Seppo iljennyt vastustella.