— Eteen se tulee eikä ovesta, nauroi Seppo.
— Viisaas mul sit kun se tulee.
— Kyllä minä sanon.
Sitten lentäjä vihittiin, ja paraatikuva alkoi.
— Katso nyt tuota, joka ratsastaa suuren valkoisen hevosen selässä, se on juuri Mannerheim.
Jere nousi seisomaan ja kumarsi syvään.
— On neet helsinkiläiset kolloja, kun eivätten osaa tervehtii semmottist miestä. Katost vaan, nöyrästi se tervehtii joka puoleen. Saa pyöriä kun kissa tervas.
Jere oli innoissaan, unohti koko ympäristön ja puhui ääneen.
— Älä niin kovaa puhu, Jere, varoitti Seppo.
— Komee on, kyl voi nährä et se mies oli mukan, kun miehet veittiäns hivoi, jatkoi Jere huomautuksiaan.