— Kauheaa, tähän meni koko iltapäivä. Anna nyt kumiletku.
— Mutta sinä et selittänyt selvästi, että minä en huomannut, että housut olivat tuolilla ja että minä tein sen vahingossa.
— Jos et anna letkua, niin minä poltan tämän kirjeen! En minä sen enempää jaksa kirjoittaa, kun äiti sitäpaitsi tahtoo, että täytyy kirjoittaa kauhean hyvää kieltä ja muuta.
— No, tuossa saat letkun.
Sakari juoksi kylpyhuoneeseen, sitoi letkun alapään umpeen ja pani toisen pään vesihanaan niin että vesi tunkeutui sisään. Letku paisui paksuksi kuin makkara ja Sarri sitoi toisenkin pään kiinni. Hänellä oli metrinpituinen, raskas, punainen letku. Sitten hän pani vihreän kurkun toiseen päähän ja vuoli kurkkuun silmät ja suun. Suuhun pistettiin halkaistu punainen pahvinen kieli. Otus oli todella kamalan näköinen, ja Sarri juoksi näyttämään sitä Sepolle.
— Mitä me nyt tehdään tällä? On surkean viheliäistä, jos sillä ei saada aikaan oikein kivaa.
— Pannaan se Ossin sänkyyn.
Samassa eteisen kello soi.
— Tule, saat nähdä, huusi Sarri ja ryntäsi ovelle, Seppo kintereillään. — Ossi tulee kotiin.
Sarri pisti käärmeen varovaisesti ulos kirjelaatikosta, kiersi sitä edestakaisin ja sihisi hampaittensa lomitse.