— Kyllä tämä on hyvä. Nyt minun on uni.
Mutta Lempi vaati lujasti jälkikirjoitusta, joka kirjoitettiinkin.
J.K. Anna kampa tai alpummi, Naimi-täti on rouva ja Santeri on sulhanen.
Muisdellen Lembi Inginen.
Allekirjoituksen pani Lempi itse ja lähti tyytyväisenä keittiöön.
Pojat makasivat levottomina vuoteillaan. Uni ei ottanut tullakseen.
— Mikähän tapa sekin on, että sanotaan hyvää yötä, tuumi Sarri.
— Ehkä se on välttämätöntä vain meillä Varpuniemellä.
— Hänpä lähetti illallista meille.
— Lähetti. Kaikki ihmiset eivät ole kuin äiti. Ei aivan kuin äiti, vaikka ovat sukuakin. Minä olen jo rukoillut ja kaikki olisi valmista.