— Ajattelin vain, että jos joku maanviljelijä ottaisi tädin rouvakseen, niin minkälaisia lehmiä teillä olisi?
— Sen miehen, joka voittaa rakkauteni, täytyy olla sankari, ihana, henkevä, rohkea mies.
— Jahaa, hiljainen ei uskaltaisi.
— Ole vaiti, Seppo, eihän täti ole niinkään… niinkään… — Sarri sekaantui ja vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
— Täällä kirurgissa tehdään paraikaa vaarallisia leikkauksia, vatsoja halkaistaan, jalkoja sahataan poikki polven alapuolelta, nahkaa nyletään yhdestä paikasta ja pannaan toiseen paikkaan, jossa on palohaava, ja hiukset ajetaan pois päästä, jotta paremmin voitaisiin neuloa kiinni ammottavia kirveen haavoja.
— Sehän on kauheaa, mikä verilöyly nyt on ollut? Kuka sinulle sellaista kertoi?
— Ainahan isossa kaupungissa tapahtuu kaikenlaista, etenkin kun jaloviina rehoittaa, auttoi Seppo Sarria.
— Kerrankin Roobertinkadulla puukotettiin neljää miestä. Yksi sai haavan korvasta alkaen rintaan asti, toinen — — —
— Taivaan tähden pojat, kertokaa jo muuta, en minä jaksa kuulla enää tällaista. Kertokaa jotakin koulusta.
Pojat olivatkin jo käyneet ohjelmansa päästä päähän ja huokasivat helpotuksesta.