— Mää en toimituksian oo ennenkään rakentan naisen muiston pääl, eikä se nytkän taira tulla tehryks.
— Huomenna noustaan ennen kuin aurinko nousee ja sika aamulla röhkii, sanoi Sarri.
* * * * *
Kello seitsemän hämärtävänä talviaamuna ajoi Varpuniemen tohtori kaksosineen pitkin Lohjanjärven selkää. Pojat puhelivat ja nauroivat kuin harakat, isä taas vastaili kärsivällisesti kysymyksiin.
— Läikkyikö tämä Lohjanjärvi yli äyräittensä, kun muinaismaailman eläimet pulikoivat tässä?
— Jos tuo iso kallio toisella rannalla olisi magneetti, niin se varmaan vetäisi tämän reen ja meidät kauheaa vauhtia yli järven, koska kannakset ovat rautaa?
— Milloin isästä oli hauskempaa, kun Saimuski syntyi vai kun Hilpas syntyi?
— Onko isä oikeissa naimisissa, kun ei ole anoppia, muuta kuin se mummon komea hautapatsas?
Nummenkylässä kului aika nopeaan. Pojat seurasivat isää, olivat mukana navetassa, tekivät uusia tuttavuuksia, söivät ja joivat kahvia useammassa paikassa.
Osa seuraavaakin päivää kului, ennenkuin iltapäivällä lähdettiin paluumatkalle.