— Eikö teidän äiti kasvata?
— Ei niin paljon, hän rakastaa enimmäkseen vain ja suree, kun me ollaan pahoja. Nyt minun on uni.
— Nukutko sinä noin vaan?
— En.
— En minäkään. Ole vaiti vähän aikaa.
Kuului hiljaista supatusta molempien sängyistä.
— Ne rukoilevat, sanoi Seppo toisessa huoneessa Jannelle.
— Minäkin olen uninen. Hyvää yötä ja ole vaiti.
Supatusta ja hiljaisuutta.
— Maa-isät taitavat olla parempia kuin kaupunginisät, sanoi Sarri.