— Hän on sairaan anoppinsa luona, vastasi tämä.
— Etteks työ oo älynt sen vertaa et lehtor poikinee on pahateos?
— Lehtori selitti auttavansa rouvaa.
— Sillo hää just on vaaralline. En mie lope kaua oo palvelt täs talos, mut het alus mie huomasin jot lehtor ei oo selvä päästää. Hää on hyvä mies ja nii ystävälline mut usiast ilma tolkkuu. Eikä se oo asjaa mitä hää haastaa ja mitä hää tekköö. Nyt hää vast on iha ilktyös. Mie mään hakkee rouvaa kottii, muute hyö kolhiit koko talon piloil.
— Minä en uskalla jäädä tänne yksinään sen kanssa, sanoi apulainen pelästyneenä.
— Ei hää oo pahemp ko monet muut herrat. Mie tuun siin paikas takasii.
Vaikka Anu oli valmistellut Teklaa kotimatkalla, kauhistui tämä sitä näkyä, joka häntä odotti kotona. Huone, jossa lehtori sullotteli, oli totisesti "tiversikaupan" ja tavaramakasiinin välimuoto.
— Tehän olette kovassa työssä, ihmisparat, sanoi hän hilliten itseään.
— Tahdoimme auttaa sinua, rakkaani. Minusta on väärin ettei miesväki ota osaa kotitoimiin. Olen sydämestäni kiitollinen sinulle uhrautuvaisuutesi takia äitiäni kohtaan. Uhraan minäkin sentähden mielelläni vapaan aikani sinulle, sanoi lehtori hymyillen herttaisesti.
— Tästä lähin ei äidin tarvitse koskaan sullotella, lupasi Eljas.