— Silloin tekisit turhaa työtä. Lähemmin ajatellessani luulen, että Anusta tulee erinomainen vaimo. Hän osaa hoitaa taloutta ja luonteeltaan hän on kiltti ja taipuvainen. Sinä tuomitset häntä luokkarajan toiselta puolelta.
— Olet oikeassa, niinkuin aina, Teklaseni. Luultavasti Josefiinat, Olgat, Hildat ja Iidat ovat kaikki erinomaisia, katsottuina oikeassa perspektiivissä.
— Tosiaankin. Kun nyt ajattelen tulevaisuutta ilman heitä, näen kaikki toisessa valossa. Työnantajien ja työntekijöiden välinen hankaus ja etenkin jokapäiväinen elämä vierasten ihmisten kanssa vaikuttaa epäedullisesti arvosteluun.
— Mekin, jotka rakkaus liitti yhteen, saimme kestää monta vaikeutta, ennenkuin arkielämä alkoi sujua tasaisesti. Mutta nyt, kun meidän ei ole pakko vetää arkaan kotielämäämme vieraita, toisessa maaperässä kasvaneita ihmisiä, niin järjestäkäämme elämämme heistä riippumattomaksi.
— Mutta mitä ne perheet tekevät, joilla on pieniä lapsia tai jotka eivät voi ostaa osakehuoneustoa?
— En minä kykene pohtimaan yhteiskunnallisia ongelmia keskellä kesähellettä. Nyt lähden uimaan, ja heti kun tulee viileämmät ilmat, lähdemme Helsinkiin ostamaan kotia itsellemme. Sillävälin luemme ilmoituksia ja valmistelemme asiaa kirjeenvaihdon kautta.
Kahvihetki humalamajassa oli täynnä juhlatunnelmaa.
Lehtori selitti pojille nyt alkavaa uutta elämää ja nämä kuuntelivat hartaina. Silmät loistivat monipuolisesta nautinnosta. Suloinen kahvi, vastaleivottu leipä, ruumis viileänä uimisen jälkeen, ympärillä vihannoiva luonto ja tuolla kimalteleva järvi! Sitten vielä mullistavia suunnitelmia perhe-elämässä — nautinto oli täydellinen.
Tekla katseli perhettään ja iloitsi. Kun Ilmakin huomenna yhtyisi täyttämään paikkansa, niin olipa kuin taas elettäisi niitä harvoja aikoja, jolloin elämä sujui onnellisena ja toivorikkaana.
Hän hymyili kuullessaan keittiön puolelta Anun Sjögrenin seuran vilkastuttaman iloisen naurun ja pienet kirkaisut.