— Ei pidä Ilma-neidin puolustaa syntiä. Menkää vain sisään ja auttakaa
Sulinin leskeä.
Ilma vaikeni ja etsi kirjoitusneuvot. Puoli tuntia hän kirjoitti keittiön pöydällä Lotan sanelun mukaan.
Kun hän palasi vieraittensa luo, eivät nämä olleet huomanneet hänen pitkää poissaoloaan. Ension silmät loistivat tavallista kirkkaammin ja Maini nauroi ja puheli vallattomasti. Vasta myöhään he nousivat hyvästelläkseen. Ilma oli nukahtamaisillaan sohvan nurkkaan.
Ensio unohti Lotan ja rahat mennessään saattamaan Mainia kotiin.
Kotiin tullessaan hän näki pöydällään räätälin kuitatun laskun. Lotta oli käynyt maksamassa sen omilla rahoillaan.
— Lotta on paras maailmassa. Mutta tiesiköhän hän Mainin tulosta tänäpäivänä Sevisille? mietti Ensio.
Kun Mainin ja Ension kihlaus julaistiin, oli velka maksettu ja Lotalla uusi silkkinen pääliina.
Sukulaiset ihmettelivät Ension hyvää onnea, mutta Lotta hymähteli itsekseen. Hän oli aavistanut lopputuloksen alusta asti, sillä hän oli luottanut yrtteihin, joita hän oli sekoittanut kahviin tuona ensimäisenä iltana.
Kerran Lotta kuuli nyyhkytyksiä poikien huoneesta. Sinne tultuaan hän näki Eljaksen itkevän pää käsien nojassa.
— Mikä tuota siunattua poikaa vaivaa? kysyi hän.