— Lehtori on taitanut olla kauankin virassaan, alkoi Lotta varovaisesti.
— 30 vuotta. Mitä emäntä tahtoo?
— En minä ole emäntä. Olenhan vaan kysymässä sen pojan asioista. Kun se saksankieli on niin vaikeaa.
— Kyllä sitä oppii lukemalla. Laiskat eivät saa suomenkieltäkään päähänsä.
— Sen toki oppii tuhmakin talonpoika. Siihen ei tarvita koulua.
— Kenestä pojasta on puhe?
— Siitä Sevisen Eljaksesta. Antaako lehtori sille ehdot saksassa?
— Annan niinkin ja hyvin hän ne ansaitseekin. Onko hän lähettänyt hoitajansa rukoilemaan puolestaan?
— Ei ole, suuttuisi silmittömästi, jos saisi tietää. Älkää vain kielikö hänelle, hyvä lehtori, pyysi Lotta.
— Pyynnöt eivät auta tässä mitään. Sen, joka aina sekoittaa suvut ja käyttää artikkeleita päinvastoin kuin pitäisi, ei tarvitse laiskotella koko kesää.