— Ja tekivät työtä niin että kuolivat nuorina. Oletko huomannut, että palvelijat ovat jo 35-vuotiaina vanhoja ja kutistuneita?
— Oletko sinä huomannut, mitenkä minä nujerrun ja kutistun heidän kourissaan?
— Minusta 80 kiloa riittää — — —
— Tarkoitan, että henkeni kutistuu. Sinä otat kaikki liian kirjaimellisesti. Mutta minä aioin sanoa, että sittenkuin piioista tuli kotiapulaisia ja neitejä, niin he pilaantuivat kokonaan. Nyt heillä on hienommat jalkineet ja hameet kuin minulla ja tästä syystä he halveksivat minua. Minä tahtoisin taas piian enkä käherrettyä vaaleaan verkatakkiin puettua neitiä, joka vetää epäluotettavia todistuksia epäilyttävällä tavalla hankitusta käsilaukusta.
— Minkätähden emännät kirjoittavat epäluotettavia todistuksia? Teetkö sinäkin niin?
— Tietysti panen niihin ainoastaan palvelijoitten ansiot. Jokaisessa ihmisessä on joku hyvä puoli. Olenko minä se, jonka tulisi uudistaa vanhoja tapoja? Jos emäntä kirjoittaa todistukseen epäedullisia asioita, ei tällä paperilla ole mitään käytännöllistä merkitystä, sitä ei näytetä koskaan. Mutta asia on vielä kertomatta. — Liina muuttaa ensi kuussa, hän vaatii palkankorotusta joka kuukausi ja näkyy halveksivan meitä perinpohjin.
— Etköhän erehdy? Liinahan on ollut kiltti ja ystävällinen koko ajan.
— Kehitys ei käy tässä maailmassa aina tasaisesti. Kun koulupoika saa ylioppilaslakkinsa, muuttuu hän muutamassa hetkessä mieheksi, nainen tulee äidilliseksi heti lapsen synnyttyä ja siivo, nöyrä kotiapulainen muuttuu suunsapuhtaaksipuhuvaksi, epäluotettavaksi viholliseksi heti irtisanomisen jälkeen.
— Eivätkö he pelkää huonoa todistusta?
— Sitä heidän ei tarvitse tehdä. Todistukset eivät merkitse mitään. Luotettavimmat tiedot saa emäntä puhelimitse edellisestä paikasta. Silloinkin on oltava varovainen, sillä entinen emäntä on tavallisesti harmissaan palvelijalle, joko irtisanomisen tähden tai jostakin muusta syystä.