— Elli ei tiedä, mikä häntä uhkaa. Nuorille tytöille kerrotaan avioliiton vaikeuksista, emännän tehtävistä, lastenkasvatuksesta, rakkauden säilyttämisestä y.m., mutta vaikein salakari jätetään koskettelematta. Mikä sinun mielestäsi on vaikeinta avioliitossa, Konrad? kysyi Tekla.
— Joutua samalla kertaa kun on yhteinen meno jonnekin, tai selviytyä verojen maksusta.
— Eiköhän ole vaikeinta säilyttää rakkautta henkevänä, ylevänä tunteena, päästämättä sitä vaipumaan arkitavalliseksi, sanoi Ilma haaveellisesti.
— Ruokosten poikien isä, se itse Ruokonen, sanoi kerran, ettei hän olisi nainut Ruokosten poikien äitiä, sitä rouva Ruokosta, jos hän olisi tietänyt, että Ruokosten poikien äiti aina päästäisi kaalin hajun Ruokosten sisälle, sanoi Mauri.
— Ruokosten huoneitten sisälle, selvensi Eljas.
— Olette kaikki väärässä. Suurin vaikeus naineella naisella on palvelusväki. Heistä riippuu onni ja onnettomuus, menestys ja perikato. He tärvelevät ihanteellisimmankin kodin tai tekevät elämän sietämättömäksi. Tämäkin Liina — — —
— Top, pysähdy jo Tekla, olemme vasta sopassa, varoitti lehtori.
— Ja pikkupadoilla on myöskin korvat, viisasteli Mauri.
Aterian loputtua seurasi Tekla miestään tämän huoneeseen.
— Vanhan uskollisen Lotan lähdettyä ei meillä ole ollut kunnollista palvelijaa. Minä harrastan muuten edistystä, vaan en palvelijoitten suhteen. Minun kodissani oli piikoja ja he olivat erinomaisia ihmisiä, ahkeria, vaatimattomia ja nöyriä. Asuivat keittiössä, vaikka heitä oli kolme kappaletta ja söivät eri ruokaa kuin herrasväki. He olivat rasvanahkakenkäisiä, liinapäisiä, harmaasukkaisia, herttaisia olentoja.