Ateria oli vilkas niinkuin ainakin lehtori Sevisen perheessä.
— Syövätkö kaikki pankkitytöt noin kauhean paljon kurkkuja? kysyi
Mauri ottaen vadin Ilmalta.
— Sinä et ole juuri hienotunteinen. Saathan sinäkin kurkkua. Meidän pojat ovat tavattoman itsekkäitä, sanoi Ilma.
— Mitä varten täytyy olla vain pankkineitejä ja aikaihmisiä kohtaan hienotunteinen? Minä olen myöskin erikoisen tunteellinen. Kun sinä lähetät meidät pois, silloin kun sinulla on vieraita ja tarjotaan omenia, niin minä kärsin — kärsin tavattomasti, auttoi Eljas veljeään.
— Te ette osaa käyttäytyä minun vieraitteni seurassa, häpeän aina, kun annan teidän jäädä muitten pariin.
— Voi, kunpa joku kosisi sinua! On kai niitä sellaisiakin, jotka eivät ole niin tarkkoja?
— Mitä sinä tarkoitat, Eljas? Ilman posket alkoivat punoittaa.
— Lakatkaa nyt kinastelemasta. Ilma on liian nuori naimisiin, sanoi lehtori.
— Elli Grön on minua nuorempi ja hänellä on häät ensi kuussa. Hän on taivaallisen onnellinen, sanoi Ilma.
— Minä onnittelen hänen veljiään, lausui Eljas puoliääneen.